Keväthuumaa

Onpa saatu odottaa! Niin tätä blogikirjoitusta kuin kevään vihreyttä. Nyt kun häikäisevä vehreys alkaa olla totta ympärilläni, jään miettimään, miten olen voinutkin elää ilman tätä? Samalla kun kokee sydäntä sykähdyttävää huumaa kynnetyistä pelloista ja oraalle nousevasta vihreydestä, yhteys myös muihin ihmisiin saa uutta vireyttä. Tahtoisin maalata taulun, taiteilla kuvan, perhosen kuoriutumisesta. Jätetty kotelo, uusi muoto, saa jään murtumaan ja ilmastonmuutoksen aikaan. Ilmaston ja ilmapiirin lämpenemisen, uuden yhteyden.

Toisen ihmisen elämä on yhtä kallisarvoinen kuin perhosen pöly, jolla luulen sen lentävän. En voi, en saata, sitoa sitä kämmeneni sisälle. Perhosen tulee saada liitää, merkkinä minunkin vapaudestani. On annettava lentää, katseltava ja ihailtava liikettä vain hetkittäin.

Kaikki nuo pienet ihmiset, joita kohtaan työssäni, ovat perhosen siipien pöly. On etuoikeus saada siitä osansa, tuntea lentävänsä itsekin. Kauneus, vapaus ja lentoon kutsuva tomu ovat keväällä minussakin niin lähellä ja läsnä. Miten kauniita ovat nuo ihmiset! Perhosen lentoa ei estä artikulaation haasteet, ei käsitteiden puuttuminen eikä puheen puuttuminen. Lentää voi ilman sanoja, ahtaita kielen määritelmiä. Lennon kaaret, siipien liikkeet, muuttavat käsityksen elämästä. Pysähdyn ja seuraan perhosen liikettä. Asetun samaan sykkeeseen.

Oletko sinä jo kohdannut perhosen, joka saa maailmasi ilmaston muuttumaan?

 

Continue Reading

Uusi outo tunne

Outo tunne ajaa minua. Se on luovuus. Luulin, että luovuus on kaunista, harmonista ja vaaleankeltaista. Mutta olen löytänyt myös toisenlaisia ikkunoita luovuuteen.

Luovuus ja hulluus käyvät käsikädessä, sanotaan. Allekirjoitan tämän tutun fraasin; lukijan päätettäväksi jää minun kohdallani, kumpi kategoria painottuu enemmän … Luovuus on vastakohtaisuuksia ja anarkismia sitä vastaan, että “kaikkihan niin tekevät” tai “kaikkihan sen tietävät”. Nämä “kaikkihan” -lausahdukset ovat juuri luovuuden esteitä. Ne vaikuttavat meissä tiedostamattamme, vaikka muuta väitämme. Luovuus kyseenalaistaa ja tarkastelee ilmiöitä laaja-alaisemmin kuin “kaikkihan”. Kun kysytään “miksi?”, luova ihminen kysyy “no, miksi ei?”. Joustamattomat ja ehdottoman oikeassa olevat “kaikkihan” ovat laatikkoihmisiä. Omasta laatikosta on turvallista huudella. Luova ihminen kurottelee laatikon ulkopuolelle, koska on utelias.

Itsehoito-oppaat ja mindfullnesin taitajat kertovat, että arjessa esiintyy luovuuden pahimpia vihollisia; kiirettä ja stressiä. Ohjeeksi annetaan, että pyri välttämään niitä. Aha. Minä taas väitän, että pelkkä välttely ja kaukaa kiertäminen ei riitä, ja on jopa mahdotonta. On tehtävä muutoksia itsessään, toimintavoissaan tai ympäristössä. Tosin tästä seuraa, että stressipönttö paukahtelee eri väreissä. Mutta tulevaisuus voi joku päivä olla vaaleankeltainen, joten luovuus ottaa riskin.

Luovuus on epätavanomaisuutta ja omaperäisyyttä, mutta ei huonoja tapoja tai luonnevikaisuutta. Luovuus on tunnollisuutta, tarkkuutta, sinnikkyyttä ja kriittistä ajattelun tajua. Luovuus on näiden lisäksi utelias tutkimaan, opiskelemaan ja etsimään elämyksiä. Niinpä luova henkilö voi olla kätkettynä vastakohtaisuuksiinsa. Tällöin kyse on siis luovuudesta, ei skitsofreniasta. Luovutta tutkinut psykologi Mihaly Csikszentmihalyi (luitko oikeasti tuon nimen vai hyppäsitkö yli?) on kiteyttänyt, että luovat ihmiset yhdistävät ajattelun ja toiminnan tendenssejä, jotka monilla ihmisillä ovat eroteltuja. Heissä yhdistyy vastakkaisia ääripäitä: sen sijaan että he olisivat ”yksilöitä”, kukin heistä on ”joukko”.

Mutta kaikkihan nyt tietävät, että luovuus ei ole tunne, vaan asiantila. Kaikkihan tietävät myös perustunteet; rakkaus, ilo, viha, suru, pelko, hämmästys ja inho. Luovuus sanoo, että siinä on joukko vastakkaisia ääripäitä, joka on yksilö nimeltä luovuus. Sitä taas ei ihan kaikki tiedä.

blogin kuva sivulta http://www.codyfmiller.com

 

 

Continue Reading

Lukkohaasteita ja muita terapia -iloja

– Mites on työt lähteneet liikkeelle? Miltä se nyt tuntuu?

– Aika haasteelliselta. Mua jännittää joka päivä, miten mä saan päiväkodin portin auki…

Lasten päättelytaitojen taso on rutkasti noussut kahdentoista vuoden aikana, jolloin olen ollut pois puheterapian saralta. Tästä todistaa päiväkotien porttien lukot. Jos aiemmin pärjäsi suhteellisen loogisella päättelyllä, että kun porttia työntää, ja se ei avaudu, joku vipu pitää löytää. Nyt vipuja, hakoja, lukituksia on kuin kahlekuningas Harry Houdinilla. Onko todella niin, että lapset pyrkivät pois päiväkodin alueelta? Jos näin on, jatkokysymys lienee: miksi?

Tiedättehän tämän trendikkään aikuisten viihdykkeen nimeltä Escape room? Sinut lukitaan huoneeseen kavereiden kanssa ja teillä on 60 minuuttia aikaa löytää huoneesta ulos ratkaisemalla arvoituksia, tehtäviä ja mysteerejä. Tehtävät haastavat mielikuvitusta ja päättelykykyä, näin lupaa mainos. “Vihjeiden löytäminen ja yhdistäminen onnistuu valppauden, yhteistyön ja luovan ajattelun voimin. Luvassa on kiihkeää jännitystä ja rutkasti ahaa-elämyksiä.”

Uusin sovellus tästä on Get in to the building – haaste. Tämä on ihan minun oma juttu, mutta väitän, etten ole yksin tämän haasteen kanssa. Ensinnä ajelet rakennuksen pihaan, ja kaappaat takapenkiltä pari kassia mukaasi. Nämä ovat välttämättömät varusteet. Kassien sisällöllä ei niin väliä, kunhan painavat riittävästi. Löydät päättelykyvylläsi helposti etuoven, koska siellä loistaa isolla: TERVETULOA! Sinne siis. Nykäiset ovea reippaasti, ja olkapää on mennä sijoiltaan. Ovi on lukossa. Törkeää harhaan johtamista! Se, mikä on ilmeistä, onkin huijausta. Toisaalta, ehkä vain amatöörit menevät tähän lankaan.

Oikeasti sinun pitää katsella maastomerkkejä, missä on se oikea polku, mistä rakennukseen voisi päästä sisälle. Huomautettakoon, että aivan liian helppoa helppoa talvikeleillä. Tai täsmällisemmin  ilmaistuna sellaisena talvena, jolloin on lunta. Mutta tämä onkin pelin eräs mielenkiintoisimmista ulottuvuuksista: sää. Ei voi aina tietää edes lähtiessään, löytyykö maamerkkejä. Oli niin tai näin, väistämättä joudut SILLE portille, jossa päättelykykysi joutuvat koetukselle. Jos portti, joka johdattaa sisäpihalle, näyttäytyy lapsellisen helppona, olet varmasti missannut jotain. Varo, se ei vain ole niin! Sellaista lukkoa tässä rakennuksessa ei ole; lapsellisen helppoa. Tämä on haasteen kriittisin osuus.

Mikä suloinen ääni, kun portti kitisee auki! Olet selvittänyt lukkohaasteen. Kassit jälleen kantoon ja ronskisti sisään vain. Tsot, tsot! Haasteen suunnittelija on saattanut asettaa saranat siten, että kun työnnät itseäsi portin sisäpuolelle, se bongahtaa takaisin takalistoosi. Et mahdu välistä sisään. Voi miten hilpeää! Kassit roikkuvat käsissäsi, ja pohdit, millä ruumiinosalla pystyt aukaisemaan portin toiseen suuntaan. Käytä päätäsi! Ei suinkaan konreettisesti, vaan jalathan ovat vielä käyttämättä. Peruuta, ota kantapää käyttöön ja taiteile yhdellä jalalla. Niin se hoituu. Ellei ole liukasta.

Sen jälkeen vain muistelet, miten se pir.. portti menikään kiinni. Mutta olethan sisäpihalla. Pian siis jo rakennuksessa. Mikä olikaan oikea ovi? Kierrät rakennusta, kierrät rakennusta, kierrät rakennusta. Hittohemmetti! Kun oikean niminen ovi löytyy, siinä huutaa siisti lappu, että ovea voi käyttää vain tiettyinä kellonaikoina. Muulloin suljettu. Kierrät rakennusta, kierrät rakennusta. Kun vihdoin löytyy aukeava ovi, jossa lukee ihan jotain muuta kuin ohjeistuksessa annettiin ymmärtää, uskallat varovasti nykäistä. Kyllä! Se aukeaa! Olet rakennuksessa sisällä! Wuhuu!! Voittajafiilis!

– Hei! Olen puheterapeutti-Marjut ja etsin Villeä Houdini -ryhmästä… missähän…

– No hei! Kyllä me jo odotettiinkin. Kiva kun tulit! Menet vaan tota käytävää ja siellä tulee sitten portti….

Continue Reading

Läppää vitonen vuodelle 2017!

Mielelläni Niinistön kanssa läpsäytän, sillä onhan aikamoinen juhlavuosi alkanut. Satavuotias Suomi ja reformaatiostakin 500 vuotta!

Reformaatio Suomen teologipiireissä yhdistetään Martti Lutheriin, siihen munkkiin, joka 500 vuotta sitten naulasi ne teesit Saksassa kirkkonsa oveen. Tämän moni ehkä muistaa, mutta mitenpä se meitä liikuttaisi?

Luther on sinänsä tärkeä aivojen kovalevylle talletettava tyyppi, että meidän kulttuurimme kehitys täällä Suomessa on hyvinkin sidoksissa Marttiin. Lutherin teesit sisälsivät katolisen kirkon johdolle vaatimuksia muuttaa niitä asioita kirkossa ja samalla sen ajan yhteiskunnassa, jotka olivat menneet vinoon. Lutherin ajatukset rantautuivat Suomeen kirjakielemme ”perustajan”, Mikael Agricolan myötä. Näin voi sanoa mutkat oikoen.

Lutherille oli erityisen tärkeää, että kaikki saisivat ymmärtää ja lukea omalla kielellään Raamattua. Niinpä hän käänsi ystävineen Raamatun saksaksi, ja samalla loi kirjakielen. Tämän saman siis teki meillä Agricola. Yläfemmat!

Minä itse olen enemmän kiinnostunut Lutherin teologiasta, jossa hän puhuu rakkaudesta Jumalaan kuin noista teeseistä. Martille oli aluksi munkkina todella vaikeaa ymmärtää, että Jumala voi olla hyvä ja rakastava ihmisiä kohtaan eikä vaativa piinaaja. Tutkiessaan Raamattua hän koki vavisuttavan yläfemma – kokemuksen ja siitä alkoi hänen oma reformaationsa, uudelleen muokkautuminen suhteessa Jumalaan. Ja siitä riittääkin sitten väikkärin verran! Mutta tässä pieni maistiainen:

Kun huomaat Hänessä, miten Jumala on sinulle niin armollinen, että antaa sinun edestäsi jopa ainoan Poikansakin, niin sinun sydämesi puolestaan ihastuu ja kiintyy Jumalaan. Näin luottamus kasvaa yksin siitä rakkaudesta ja suosiollisuudesta jota Jumala osoittaa sinua kohtaan ja sinä Jumalaa kohtaan.

Läpätään Lutherille!

Jos kiinnostuit Lutherista, tässä yksi linkki, jossa haluat ehkä käydä. Nuorten tekemä, ja sen näköinen. 😀    http://www.lutheristi.fi/

Continue Reading

Uuden alussa

…jännitystä ja iloa. Onhan merkillistä, miten jokin entinen näyttäytyy ihan uudelta, kun katselee sitä pitemmän matkan päästä. Näin on tämän minun puheterapiatyönikin suhteen. En sano, että aloitan uudelleen puheterapeuttina, vaan tähän elämäni käännekohtaan liittyy vahva johdatuksen ja matkalla olon tunne. Opiskelin Oulussa logopediksi, ja sitä työtä tein eritavoin noin 12 vuoden ajan. Joensuun teologisen kautta kahdeksitoista vuodeksi Jyväskylään papiksi, ja nyt on uusi taival edessä pappina ja puheterapeuttina. Jakamatta ja toisistaan irrottamatta.

Mitähän elämänkaaritutkijat sanoisivat 12 vuoden sykleistäni? Raamatun maailmassa luku 12 on ”ikuisuuden täydellisyyden luku”. Ei Paha!

kerro. minäkin kerron. kertomalla me toinen toisemme teemme. – E. Paasilinna –

Uskon siinä mielessä täydellisyyteen omassa elämässäni, että Jumalan johdatus on totta. Itseasiassa Jumalan suunnitelma elämääni on täydellistäkin täydellisempi, mutta itse onnistun usein sössimään nämä arkiset jutut ja valinnat. Tai joku muu sössii ikään kuin oman elämäni ulkopuolella, enkä voi vaikuttaa siihen. Paljon ovat elämänvaiheeni sisältäneet sössimössöä, sitä en kiellä. Silti uskon, että minunkin elämälläni on merkitys tässä maailmassa ja voin oikeasti vaikuttaa hyvällä tavalla toisten elämään. Samoin ajattelen sinunkin elämästäsi. Joko olet tietoinen, miksi sinä olet tässä maailmassa, oletko omalla paikallasi?

Ja siksi juuri Tmi Sanansija. Minulla on aivan vallaton idea siitä, että jokaisella ihmisellä on sanansa sanottavana tässä maailmassa, tässä ajassa. Haluan auttaa tässä yhtä ihmistä kerrallaan puheterapian ja työnohjauksen menetelmin. Emme ole yksin, vaan toinen toistemme kautta.

Continue Reading

Puheterapia

Puheterapia on lääkinnällistä puheen, kielen ja äänen häiriöiden tutkimista hoitoa ja kuntoutusta. Olen innostunut työstäni, sillä saan lieventää sekä ehkäistä kielen ja puheen häiriöitä sekä niihin liittyviä vuorovaikutuksen haasteita. Jokaisella meistä on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi tavalla tai toisella. Näitä asioita puheterapiassa harjoitellaan. Jokaisella on sanansijansa!

Yksittäiset terapiasuunnitelmat perustuvat aina tutkimukseen tai arvioon. Arvion voi tehdä lähettävä tai kuntouttava puheterapeutti tai molemmat yhdessä. Terapian tavoitteet ja menetelmätavat mietimme yhdessä terapiaan tulevan ja hänen lähipiirinsä kanssa.

Olen toiminut vuosina 1992–1994 erityisopettajan sijaisena Hailuodossa ja Oulunsalossa. Valmistuttuani logopediksi aloitin yksityisyrittäjänä Oulussa, jolloin asiakkaani olivat pääasiassa lapsia, joilla oli kielen- ja puheenkehityksen viivästymä (1994–1997). Jyväskylässä toimin yksityisenä puheterapeuttina vuosina 1997–2004, jolloin autismin erilaiset muodot tulivat varsin tutuksi.

Puheterapiavastaanottoni on Jyväskylässä Hippoterapiaklinikalla, jonne soittamalla voit tiedustella kuntoutuksesta lisää. Voit myös laittaa minulle sähköpostia marjut(a)sanansija.fi tai soittaa numerooni 0500 436493.

Continue Reading

Työnohjaus

Työnohjaus on työhön, työyhteisöön ja omaan työhön liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden tarkastelua ja jäsentämistä koulutetun työnohjaajan avulla. Työnohjauksen tavoitteena on vapauttaa voimia, luovuutta ja ajattelua työhön ja sen rajojen tunnistamiseen. – STOry, Suomen työnohjaajat ry –

Tämän päivän työelämässä liian usein tuntuu, ettei ole mitään sanansijaa muutoksiin tai työn määrään. Miten voi uudistua ja jaksaa, jos ei ole tilaa tai paikkaa sanoittaa työhön liittyviä kokemuksia? – Siksi Sanansija!

Vaikkakin minulla on pitkä kokemus kohtaamisen työstä puheterapeuttina ja sielunhoitajana, opiskelen tällä hetkellä työnohjaajaksi. Tämä takaa ohjaukseni laadun tarkkailun. Käytännössä se tarkoittaa, että saan opiskelujeni ajan jatkuvaa ohjausta omaan ohjaustyöhöni. Opinahjoni on Kirkon koulutuskeskus Järvenpäässä. Kirkko on keskeisenä vaikuttajana ollut tuomassa työnohjausta osaksi suomalaista työelämää, ja niinpä kirkon työnohjauskoulutuksella (60 op) on pitkät juuret. Sitä arvostetaan varsin laajasti myös kirkon ulkopuolella.

Johtajuuden tieto-taidoilla olen rikastunut käytännön esimiestyössä sekä opiskelemalla johtajuuden tutkintoja (mm. Johtamisen erityisammattitutkinto JET 40 op, Kirkon johtamiskoulutus I ja II yht. 25 op). Toimin Lapuan ja Oulun hiippakunnan johtajuuskouluttajana sekä Lapuan hiippakunnan uusien pappien mentorina vuosina 2012 – 2016.

Jos kiinnostuit työnohjauksesta, ota yhteyttä!

Continue Reading

Teologia

Olen pappi, joka rakastaa tutkia Raamattua muiden kanssa. Minun elämässäni on siis sijaa myös Sanalle. (’Sana’ kirjoitettuna isolla ässällä tarkoittaa yleensä joko Jeesusta tai Raamatun, eli Jumalan sanaa.) Raamattu ja usko Jumalaan ovatkin elämäni kantavat voimat, ja innostun aina, kun teen löytöjä Sanan äärellä. Sellaisia löytöjä, joilla Jumala haluaa kannustaa, varjella ja ohjata. Mitään superhifistelyä Raamatun äärellä en osaa harrastaa.

Unelmani on, että saan muiden kanssa opetella tuntemaan Jumalaa yhä syvemmin ja laajemmin. Sillä taivaassa meillä on Isä, jolla on jokaiselle oma tarkoitus ja suunnitelma. Kiinnostukseni teologiaan nousee tältä pohjalta. Teologisen tutkintoni lisäksi olen opiskellut Raamattua mm. Eero Junkkaalan Raamatunopetusakatemiassa. Olen myös Itä-Suomen yliopiston tohtorikoulutettava ja erityinen kiinnostukseni kohde on Martti Lutherin rakkaudenteologia.

Kristittyjen yhteyden oppikoulun sain käydä vuosina 2011 – 2014 ollessani Suomen evankelisluterilaisen kirkon edustaja Kirkkojen maailmanneuvoston komiteassa, jossa tutustuimme helluntailiikkeen edustajiin eri puolilta maailmaa. Myös kotimaassa toimin 2012 – 2016 evankelisluterilaisen kirkon ja helluntaiherätyksen välisen neuvottelukunnan jäsenenä (pj. piispa Irja Askola). Niinpä minulle myös pappina on luontevaa toimia yhdessä eri kirkkokuntien ihmisten kanssa. Erityinen ilo minulle ovat Jyväskylässä kerran kuussa kokoontuvat Fill my cup – Naisten brunssit!

Voit kutsua minut vierailulle seurakuntaasi erilaisiin tapahtumiin vaikkapa Naistenpäiville tai Raamattuopetuksen äärelle. Lutherin teologiaan sukellan mielelläni. Sovitaan yhteinen aihe ja ajankohta!

Continue Reading