Keväthuumaa

Onpa saatu odottaa! Niin tätä blogikirjoitusta kuin kevään vihreyttä. Nyt kun häikäisevä vehreys alkaa olla totta ympärilläni, jään miettimään, miten olen voinutkin elää ilman tätä? Samalla kun kokee sydäntä sykähdyttävää huumaa kynnetyistä pelloista ja oraalle nousevasta vihreydestä, yhteys myös muihin ihmisiin saa uutta vireyttä. Tahtoisin maalata taulun, taiteilla kuvan, perhosen kuoriutumisesta. Jätetty kotelo, uusi muoto, saa jään murtumaan ja ilmastonmuutoksen aikaan. Ilmaston ja ilmapiirin lämpenemisen, uuden yhteyden.

Toisen ihmisen elämä on yhtä kallisarvoinen kuin perhosen pöly, jolla luulen sen lentävän. En voi, en saata, sitoa sitä kämmeneni sisälle. Perhosen tulee saada liitää, merkkinä minunkin vapaudestani. On annettava lentää, katseltava ja ihailtava liikettä vain hetkittäin.

Kaikki nuo pienet ihmiset, joita kohtaan työssäni, ovat perhosen siipien pöly. On etuoikeus saada siitä osansa, tuntea lentävänsä itsekin. Kauneus, vapaus ja lentoon kutsuva tomu ovat keväällä minussakin niin lähellä ja läsnä. Miten kauniita ovat nuo ihmiset! Perhosen lentoa ei estä artikulaation haasteet, ei käsitteiden puuttuminen eikä puheen puuttuminen. Lentää voi ilman sanoja, ahtaita kielen määritelmiä. Lennon kaaret, siipien liikkeet, muuttavat käsityksen elämästä. Pysähdyn ja seuraan perhosen liikettä. Asetun samaan sykkeeseen.

Oletko sinä jo kohdannut perhosen, joka saa maailmasi ilmaston muuttumaan?

 

Pidät varmaan myös

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *